Yobussia perjantain 24.3. pikkutunneilla Feira de Santanassa odotellessa aprikoin kuinka onnistun jaamaan pois Lencoisissa, jotten nuku aamuyolla pysakin ohi. Vaan pelko havisi ensin siihen, etta Feira de Santanasta lahti yksi israelilainen mies myos Lencoisiin, ja toinen juttu, yli puolet bussista oli eurooppalaisen oloisia matkaajia, joiden maaranpaan arvasin samaksi kuin mulla. Nukuin bussissa siis normaalisti eli ihan ok.

Turistipaikka tama Lencois tosiaan on. Pysakilla odotti klo 5:20 rivi hostellin sisaanheittajia tarjoamassa kateen hostellin esitetta. Sanoin "ei nyt, otan ensin rinkan tuolta alta". Kun sitten olin lopulta saanut kamat ja vahan virittanytkin, jaljella oli enaa yksi sisaanheittaja autoineen. Siihen turvauduin eika huono juttu ollutkaan, silla hostellille ajeltua ilmeni, etta hostellilla on myos matkatoimisto.

Ensitoimeksi kavin suihkussa eka kertaa 3 vuorokauteen. Aah. Ehdin nukkua tunnin ennen kuin soin aamiaisen, silla sellainen taalla tarjotaan. Se oli luksusta. Sai ottaa eri eksoottisia hedelmia ja sampyloita ja kakkuja ja mehuja ja kaikki oli hyvaa.

Tutustuin aamiaisella amerikkalaiseen Prestoniin, joka on kaiketi 60v ja oli kovasti halukas kertomaan minulle kuinka universumi vaikuttaa kaikkeen ja ihmiseenkin. Tahan han toki sai kimmokkeen naista mun auringonpimennysjutuista. Jotta voisin kuvata Prestonia, minun pitaisi kai ensin kuvata vahan rasittava tolkuttaja, mutta sitten sanoa, etta han on kuitenkin mita rakastettavin tyyppi, koska mina nyt vaan tykkaan tallaisista tyypeista, joilla on joku oma juttu (vaikkei se mun juttu olisikaan), koska silloin voi kayda polveilevia keskusteluita.

Keskustelun paatin siihen, etta kiirehdin siihen matkatoimistoon, josta tuossa aiemmin jo mainitsin. Ja nyt taytyy selittaa, silla on toki totta, etta mina en hirveesti mistaan valmiista matkatoimiston virikkeista perusta. Kuitenkin olin jo alunperin tutkinut kaikkea mita taalla laajassa Chapada Diamantinan luonnonpuistossa voi tehda ja moni niista asioista on saavutettavissa vain autolla. Matkatoimisto on sitten se tyokalu, joka auttaa paasemaan sinne. Nain kun asia oli, menin mukisematta kuulemaan, etta tanaan olisi tiedossa reissu Cachoeira da Fumacalle. Mikaan ei sopisi paremmin! Tuo on naet maailman toiseksi suurin vesiputous (300 metria) ja matka sinne jalkaisin olisi 3 paivaa (edestakaisin). Hyva, olen mukana, kun kerran autolla paasee. Ok, tule sitten 10 minuutin paasta tahan varusteinesi niin lahdetaan.

Reissulla oli 6 naista (2 tanska + 3 slovenia + 1 brassi) ja 4 miesta (1 suomi + 3 brassi) ja opas. Matka autolla kesti ensin liki 2 tuntia, kunnes siirryttiin jaloille. Tanskikset olivat natteja tyttoja ja slovenialaistenkin kanssa juttelin. Ei kuitenkaan mitaan ihmeellista juteltu (jos vertaa nyt vaikka Prestoniin). Brasilianjapanilainen Yuly oli ainut, joka puhui seka englantia etta portugalia. Opas oli ihan portugalilinjoilla.

No ensin kaveltiin 2 km tasaista, sitten makea ylos 300 metria 1 km matkalla (varsin jyrkka nousu), sitten 4 km tasaista, jolloin tultiin putouksen ylaosaan.

Jos pistatte googlen kuvahakuun "cachoeira da fumaca", naette paitsi milta putous nayttaa myos milla lailla tata putousta katsellaan. Putousta ei naet ylapuolelta voi nahda. Se johtuu siita, etta se putoaa niin suoraan alas, etta pitaa menna kallion reunan ulkopuolelle sita katsomaan. No mutta juuri nain sita katsellaankin! Kallion reunan ulkopuolelle ei tosin menna kokonaan, vaan sinne laitetaan pelkastaan paa. Eli ensin siis ryomitaan vatsallaan sentti sentilta kohti kallion ulkopuolella roikkuvan lattean kivikiellekkeen reunaa ja sitten paa reunan yli. Siina se putous on.

Katsomisvuoroa pitaa odottaa, koska vain 1 kerrallaan mahtuu. Koska aikaa oli, keittelin itselleni aterian (kaikilla omat evaat, mulla ainoana kuuma ateria, muilla leipaa yms) ja taisi siina toinenkin turistiporukka minua ennen kurkistella.

Derba, quanto persona morta aqui? Nain kysyin oppaalta kysymyksen milteipa portugaliksi. Han nosti sormensa pystyyn ja selosti, etta kymmenen kuollutta. Viisi itsemurhaa, viisi onnettomuutta. Joku oli lahtenyt kiertamaan ylemmas saadakseen paremman nakokulman ja livennyt. Toinen oli hivuttautunut istumaan reunalle, johon muut ryomivat. Halusi nahda enemman, kurkisti eteenpain. Hups.

Sitten vihdoin puolen tunnin paasta ryomin minakin kohti kallion reunaa ja tyonsin paani kuilun yli. Siinahan se. Alussa putous on vetta. Matkalla se hajoaa ja kaukana alhaalla on pelkkaa sumua (=fumaca) lammikon ylla. Yuly auttoi kuvien otossa (=standardikuva, jossa paani kiellekkeen ulkopuolella).

Sitten kaveltiin takaisin eika siina sen ihmeempia. Minulle sopi erinomaisesti tama 7 + 7 km. Oli helppo patikka verraten Serra dos Orgaosiin ja sita paitsi turvonneet nilkkani eivat mitaan rasittavampaa nyt kaipaakaan.

Sitten kaytiin viela paluumatkalla yhdessa vesiputouksessa pulikoimassa, etta sekin on nyt tehty. Jotain huonoakin oli eli talla retkella paloin. Kun naet aamulla saa oli sateinen ja paivalla liki koko ajan pilvinen, en uskonut, etta siita seuraa mitaan. Mutta niin vaan on naama punainen ja auringonsateet ovat myos paidasta lapi menneet olkapaihin. No parissa paivassa tama on rusketusta.

Kun tama tarkein nahtavyys on katsottu, on oikeastaan sama mita huomenna teen. Taytyy ehka katsoa joku toinen retki.

Niin sitten tuossa iltasella lahdin syomaan ja tapasin taas Prestonin. Hanen matkakumppaninsa Kevin illasti hanen kanssaan. Liityin seuraan. Ovat kuulemma tavanneet kuukausi sitten, kun molemmat ovat olleet taalla jo pitempaan. Kaytiinkin oikein henkevaa keskustelua aiheena paaosin Yhdysvallat, josta molemmat ovat kotoisin ja josta mina ulkopuolisena sattaisin vaikka sanoa jotain kiintoisaa - ainakin tarjota eurooppalaista nakokulmaa. No en nyt kay keskustelua tassa lapi sen enempaa, mainitsenpa vain, etta miekkosilla on koko ajan alyllinen jannite paalla, Kevin oli enemman normaalin jarjen kannalla, kun Preston (musta mies) oli kyynikko ja epaili salaliittoja ja muuta sellaista (molemmat toki Bush-vastaisia).

Kun ruoka oli syoty ja ryypyt juotu ja aloin haaveilla internettiin siirtymisesta, kiitin toki keskustelusta, ja kun maksoimme laskua ja huomasin, etta samassa paikassa on paivakavelyn koreat tanskistytot, niin tuntui, etta olisipa mukava keskustella tallaisia noiden tanskisten kanssa, mutta yhta aikaa tuntui, etta se on kylla aivan mahdoton asia eika maksa vaivaa yrittaa.

Mutta tuskinpa tulee naita juteltua enaa Prestonin ja Kevininkaan kanssa, silla he ovat vaihtaneet hotellia joten en nae heita enaa aamiaisella.